Raumalla on elokuusta 2017 alkaen ollut käytössä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus. Tämä
tarkoittaa sitä, että lapsen varhaiskasvatusoikeus on rajattu 20 tuntiin viikossa, mikäli lapsen huoltajat eivät
työskentele kokoaikaisesti, opiskele päätoimisesti tai toimi yrittäjinä. Valtio on antanut kunnille
mahdollisuuden rajaukseen viime vuoden elokuusta alkaen, ja erityisesti pienet kunnat ovat säästöjen
toivossa hanakasti tarttuneet tilaisuuteen. Raumalla rajaus koskee tällä hetkellä noin 150 perhettä.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajausta puolustettaessa sanotaan, että perhetilanteet katsotaan
yksilöllisesti ja että tapauskohtaisesti voidaan varhaiskasvatustunteja lisätä, mikäli perheen tarve sen vaatii.
Raumalla laajennettua päivähoitoa on haettu 50 lapselle. Tämä ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Haastavaa
perhetilannetta elävän vanhemman – loipa haasteen sitten työttömyys, terveydelliset ongelmat tai
pikkuvauvan kanssa valvotut loputtomat yöt – on lähinnä nöyryyttävää joutua erikseen perustelemaan
päivähoidon tarvetta.

Eettisesti on todella arveluttavaa, että työttömän vanhemman lapsella ei ole varhaiskasvatukseen
yhtäläistä oikeutta naapurin työssä käyvän perheen lapsen kanssa. Rajaamalla tätä oikeutta luomme
huomaamattamme lasten luokkayhteiskuntaa. Pitkään neuvolapalvelut ja yleinen oppivelvollisuus ovat
riittäneet tasaamaan lasten epätasaisia lähtökohtia yhteiskunnassa. Nyt ne eivät riitä, vaan yhteiskunta
polarisoituu. Tätä korjaamaan on esitetty erilaisia keinoja oppivelvollisuusiän kasvattamisesta tai
varhaiskasvatuksen tavoitettavuuden lisäämisestä. Laadukkaat ja tasapäistävät lasten palvelut ovatkin
tutkimusten mukaan tehokkain tapa ehkäistä syrjäytymistä.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksella haetaan kustannustehokkuutta varhaiskasvatukseen.
Järjestelmän tekee ongelmalliseksi se, että ollakseen oikeasti kustannustehokas, sen on oltava myös jäykkä
ja joustamaton. Tällöin 20 viikkohoitotuntiin oikeutetuilla lapsilla on oltava omat erilliset
varhaiskasvatusryhmänsä. Tehokkaalta tuntuu esimerkiksi sellainen järjestely, jossa puolet lapsista on
hoidossa alkuviikon, keskiviikkona puolen päivän aikaan tapahtuu vuoronvaihto ja toinen puoli ryhmästä
saapuu jatkamaan vuoroa perjantaihin saakka. Jokainen voi sitten kuvitella, kuinka hankalaksi arjen
pyörittämisen tekee tällainen sanelupolitiikka perheissä, joissa vanhempi esimerkiksi yrittää etsiä töitä ja
olla samalla joustavasti työmarkkinoiden käytettävissä.

Raumalla edellä mainitun kaltaista jäykkää järjestelmää ei ole otettu käyttöön ja haluamme alleviivata, että
se on oikein hyvä niin. Säästöjä ei myöskään ole juuri syntynyt, eikä niitä tätä kautta kuulu mielestämme
hakeakaan. Haluamme luottaa raumalaisten vanhempien omaan kykyyn arvioida paras paikka lapselle, on
se sitten kotona vanhemman kanssa tai varhaiskasvatuksessa. Jos kaupunki pystyy tuottamaan laadukasta
varhaiskasvatusta siten, että perheet saavat itse tehdä valintoja eri hoitovaihtoehtojen välillä, näyttäytyy
kaupunki jatkossakin lapsiystävällisenä toimijana sekä hyvänä paikkana olla ja elää. Vihreä valtuustoryhmä
kannattaa tämän vuoksi sitä, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus poistetaan Raumalta
viimeistään vuoden 2019 alussa. Mahdollinen kustannuslisäys katetaan ensi vuoden talousarviossa
lisäämällä sivistystoimialan talousarvioon vastaava summa katettavaksi kaupungin kokonaisbudjetista.

Raumalla 23.4.2018
Vihreä valtuustoryhmä