Vihreä valtuustoryhmä sai kaupunginvaltuuston kokouksessa 10.12.18 läpi muutosesityksen, jolla subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus poistetaan kaupungista elokuussa 2019.

Laki subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta tuli voimaan 1.8.2016. Tuolloin kunnat saivat mahdollisuuden rajata lapsen päivähoito-oikeuden 20 viikkotuntiin siinä tilanteessa, jossa toinen vanhempi on kotona esim vanhempainvapaan tai työttömyyden vuoksi. Raumalla rajaus otettiin käyttöön vuotta myöhemmin. Rajauksella haetaan säästöjä, joita räikeimmillään saadaan tilanteissa, joissa varhaiskasvatuksen yksikkö jaetaan toimimaan kahdessa vuorossa siten, että ensimmäinen lapsiryhmä on paikalla maanantaista keskiviikon puoleen päivään, jolloin tapahtuu vuoronvaihto ja viikkoa jatkamaan saapuu toinen lapsiryhmä. Jokainen voi sitten kuvitella, kuinka jäykkä ja joustamaton tällainen järjestely on sellaisessa perheessä, jossa vanhempi vaikkapa yrittää aktiivisesti etsiä töitä ja samalla olla joustavasti työmarkkinoiden käytössä. Raumalla tämänkaltaiseen järjestelyyn ei missään vaiheessa onneksi ole lähdetty, mutta isoja säästöjäkään asian tiimoilta ei siten ole saatu. Rajaus on työttömyyden rasittamien perheiden lisäksi iskenyt pahasti sellaisiin perheisiin, joissa vanhempi on vanhempainvapaalla, toisin sanoen hoitaa pientä vauvaa kotona. Virkamiehistön taholta on kokoajan korostettu, että jokainen tapaus harkitaan erikseen ja että mikäli todellinen tarve 20 tuntia laajempaan päivähoitoon pystytään näyttämään, paikka päivähoidossa järjestyy kyllä. Tämä ei kuitenkaan ole täysin toteutunut, vaan Vihreä valtuustoryhmä sai heti rajauksen voimaantulon jälkeen kontaktinottoja perheiltä, jotka eivät pyynnöistään huolimatta olleet saaneet laajennettua päivähoito-oikeutta vanhempainvapaan aikana. Näistä kontaktinotoista lähti ajatus ajaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden takaisin saamista kaupunkiin.

Itselleni subjektiivisen päivähoito-oikeuden tärkeys näyttäytyy ensisijaisesti kolmen ulottuvuuden kautta: ennaltaehkäisy, tasa-arvo ja perusoikeudet.
Ennaltaehkäisy asiassa näkyy siten, että laadukas varhaiskasvatus ja rajaamaton oikeus siihen toimii mielestäni tärkeänä turvaverkkona otettaessa koppia syrjäytymisvaarassa olevista lapsista ja perheistä. Se ei yksin tietenkään riitä, vaan lisäksi tarvitaan edelleen esimerkiksi huippuunsa viritetyt neuvolapalvelut sekä perusopetuksen riittävä resursointi. Vanhemmuuden ja perheiden tukemiseen on yhteiskunta virittänyt monia erilaisia keinoja, eikä niitä pidä lähteä nakertamaan.

Tasa-arvo asiassa näyttäytyy mielestäni siten, että perheiden oikeuksia ei tule määritellä sen mukaan, mikä on niiden kulloinenkin työllisyystilanne. Tietynlainen tarveharkinta on toki paikoillaan eri palveluita myönnettäessä, mutta kiellettäessä laaja varhaiskasvatus työttömien lapsilta luodaan vaarallisella tavalla sellaista luokkayhteiskuntaa, mitä kohti en tahdo mennä.

Perusoikeudet subjektiivisen päivänhoito-oikeuden yhteydessä ovat esillä siten, että näen oikeuden päivähoitoon yksinkertaisesti yhtä lailla rajaamattomana ja kaikenkattavana kuin oikeuden perusopetukseen, äänestämiseen tai jokamiehenoikeuksiin. Tällaista perusoikeutta ei kuulu joutua missään tilanteessa perustelemaan tai erikseen anomaan.

Vihreä valtuustoryhmä teki valtuustoaloitteen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksen poistosta huhtikuussa 2017. Asian käsittelyssä on ollut monta mutkaa, ja se on jakanut mielipiteitä poliittisissa päättäjissä. Lopulta päätös poistaa rajaus tehdään tilanteessa, jossa kaupungin taloudellinen tilanne on huonontunut merkittävästi. Minä olen sitä mieltä, että lasten tasapäiset ja laadukkaat palvelut ovat sellaista kunnan perustehtäväkenttää, joka on turvattava tiukassakin taloustilanteessa ja siksi olen iloinen, että valtuuston enemmistö kääntyi ehdotuksemme kannalle. Samalla uskon, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksen poisto on omiaan antamaan ulospäin signaalin, että Rauma on lapsiystävällinen ja lapsiperheistä aidosti välittävä kunta.