Porin SuomiAreenan tilaisuuksissa viime kesänä oli esillä myös koulutus. Erään paneelikeskustelun alustajana oli vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi. Kun kysyin häneltä, eivätkö vihreät voisi olla aktiivisempia toisen asteen koulutuksen uudistamisessa, hän vastasi, että kunhan nyt saataisiin ensin Sote maaliin!

Hallituksen visiona on saattaa Suomi osaavimpien kansakuntien joukkoon vuoteen 2020 mennessä. Kehittämistyötä on paljon. Opetushallituksen pääjohtajan Aulis Pitkälän mielestä esimerkiksi nykymuotoinen ylioppilastutkinto on aikansa elänyt ja iso este lukion kehittämiseen.

Koulutus ja työ jaetaan meillä edelleen kahteen maailmaan. Yleissivistävissä lukioissa opiskellaan teoriaa ja ammatillisissa oppilaitoksissa käytännön taitoja. On erikseen tiedekorkeakoulut ja erikseen ammattikorkeakoulut.

Yli puolet ikäryhmästä valitsee peruskoulun päätyttyä opiskelupaikakseen lukion, koska katsoo sen vapauttavan ammatinvalinnantuskasta seuraavan kolmen vuoden ajaksi. Kuitenkin osa opiskelijoista kokee korkeakouluopintoihin tähtäävän opiskelun liian raskaaksi. Stressi latistaa itsetuntoa, masentaa ja altistaa opintojen keskeyttämiselle.

Ammatillinen koulutus on hyvä vaihtoehto teoreettisille lukio-opinnoille. Ongelmana on vain, kykeneekö 16-vuotias valitsemaan itselleen sopivaa ammattia. Keskeyttämisprosentti on ammatillisissa kouluissa vieläkin suurempi kuin lukioissa.

Nykyisessä toisen asteen koulutuksessa moni turhautuu, masentuu ja pahimmassa tapauksessa syrjäytyy. Masennusriski kasvaa murrosiän alkamisen jälkeen ja on suurimmillaan 15–18-vuotiailla, eli juuri iässä, jolloin useimmat nuoret ovat toisen asteen koulutuksessa.

Toisen asteen koulutuksen organisointi opiskelijalähtöiseen suuntaan vaatii tahtotilaa paitsi valtakunnan päättäjiltä myös paikallisilta kuntapäättäjiltä. Mutta onko esimerkiksi Rauman tai Porin kaupungin valtuustoissa viime aikoina keskusteltu seutukunnan koulutuspoliittisista tavoitteista ja hankkeista?

Digitalisaatio muuttaa sekä talouden että koulutuksen rakenteita. Digitaalisessa oppimisympäristössä voidaan huomioida entistä paremmin erilaiset oppijat. Nykyisin ei tulla minkään alan asiantuntijaksi pelkästään tietämällä. Tietämisen lisäksi tarvitaan osaamista ja taitoa, myös yhteistyökykyä, vuorovaikutustaitoja sekä viestintä- ja medialukutaitoa.

Jako lukiolaisiin ja amislaisiin kuuluu mielestäni menneeseen maailmaan. Ei ole mitään järkevää syytä ylläpitää ikiaikaista erottelua yleissivistäviin teoriaopintoihin ja konkreettisiin käytännön töihin. Jokainen tarvitsee elääkseen sekä teoriaa että käytäntöä. Jokaisen abstraktimmankin oivalluksen takana on konkreettinen kokemus tästä maailmasta.

Sivistynyt ihminen rakastaa yhtä lailla tietoa (filosofiaa) kuin taitoa (filotekniaa). Tieto ohjaa tekemistä. Työ on sivistystä.

Raija Banerjee, Rauman Vihreät