Törmäsin netissä käsitteeseen tunninjuna. Helsingin ja Turun välille ollaan rakentamassa raiteita, joiden suunnittelukustannusten arvioidaan olevan 40 miljoonaa euroa. Hetkinen, eikös sillä välillä ole kulkenut rantarata jo yli 100 vuotta?

Itse ajelin aikoinaan työmatkoja Raumalta Euraan noin 85 kilometriä päivässä. Monet ystävät ja tutut käyvät Raumalta töissä Uudessakaupungissa, Harjavallassa, Turussa ja Porissa sekä toisinpäin. Kaikkiin näihin tulee vielä enemmän matkaa kuin minulla Euraan. Ja kaikkiin näihin kohteisiin on turha edes haaveilla kulkevansa kiskoilla, moneen mahdoton jopa linja-autolla. Polttoaineisiin ja auton huoltoon menee tuhansia euroja vuodessa ja alueen palkkatasolla ei ole varaa uuteen, turvalliseen ja ympäristöystävälliseen autoon, jonka verotuskin olisi huokeampi. Vanhankin auton joutuu ostamaan lainarahalla.

Palataan tunninjunaan. Hanketta perustellaan sillä, että matka-aika Suomen mittakaavan metropolien välillä lyhenee noin 20 minuuttia ja luo uuden raideyhteyden myös Lohjalle. Hehkutetaan miten elinkeinoelämä hyötyy, kulttuuri kukoistaa ja opiskelumahdollisuudet paranevat. ”Se helpottaa työntekijöiden, opiskelijoiden ja matkailijoiden liikkuvuutta ja lisää joustavuutta: alueiden asukkaat voivat hyödyntää opiskelu- ja työmahdollisuudet mielenkiintonsa ja osaamisensa mukaan asuinpaikasta riippumatta.” (http://www.tunninjuna.fi/tunnin-juna/faktoja-tunnin-junasta)

Ja sitten Satakuntaan. Täältä katsottuna Helsingin ja Turun ympärillä on jo kaikkea tuota, mitä edellä hehkutetaan. Meiltä täällä kerätään yhtä lailla verotuloja ja vaaditaan säästöjä, joten olisiko liikaa vaadittu pyytää edes turvallinen työmatka joko julkisilla tai edes parannetuilla maanteillä? Täällä on vain haaveena nousta talvisena pakkasaamuna bussiin tai junaan, tehdä työmatkan ajan töitä läppärillä tai lukea aamun lehdet junassa kahvin kera. Saati tehdä tämä 20 minuuttia nopeammin veronmaksajien rahoilla.

Edellä hehkutetut tunninjunan tuomat edut eivät tule ilmaiseksi. Tähän mennessä on alkuvuonna lakkautettu junayhteyksiä jo olemassa olevan rantaradan varrelta. Pikajunan kyytiin pääseminen on tehty äärettömän hankalaksi Kirkkonummelta, Siuntiosta ja Inkoosta – kunnista, joihin muuttavat ihmiset, joilla ei ole varaa asua esimerkiksi Helsingissä. Rantakuntien kustannuksella kohennetaan Lohjan ja Salon seutua. Kokonaisuudessa ei siis luoda mitään uutta vaan siirretään kannattavuutta paikasta toiseen. Hintalapuksi tulee kymmeniä miljoonia euroja.

Satakuntalaisena en voi kuin ihmetellä eikö tälle rahalle olisi parempaa, tuottavampaa, ympäristöystävällisempää ja inhimillisempää käyttöä maakunnissa? Olisiko mahdollista luoda tännekin mahdollisuuksia opiskella toisella paikkakunnalla, vaihtoehtoja valita työpaikka toisesta kaupungista vaikka ei ole varaa autoon, nauttia kulttuuria naapurikaupungin konserttisalissa tai jopa käydä lasten kanssa isoäidin luona pääkaupunkiseudulla? Kannatan julkisia investointeja aikana, jolloin suomalaisyrityksillä on hankalaa pitää ihmisiä palkkalistoilla ja vienti ei vedä. Investoinneilla tulisi kuitenkin saada aikaan kehitystä, ei heittää rahaa hukkaan. Maantieteellisesti yksipuoliset investoinnit ovat myös sosiaalinen riski.

Mieleen juolahtaa väkisin ajatus, että onkohan sittenkin kyse siitä, että ministerit pääsevät kulkemaan nopeammin Turusta Helsinkiin ja pidetään isot kaupungit elinvoimaisina? Lapsiperheellä ei ole varaa asua enää hyvien yhteyksien varrella ja erot rikkaiden ja köyhien välillä kasvavat. Millä perusteilla Lohjan ja Salon seudut radasta hyötyvät? Eikö junan pysähtyminen näillä asemilla ole tulevaisuudessa yhtä helppo lakkauttaa kuin nytkin rantaradan eteläisillä asemilla vieläkin nopeamman yhteyden aikaansaamiseksi?

Raumalta kun katselee Etelä-Suomea alkaa vaikuttaa siltä, ettei maalaisjärki kulje kaupunkiaivoissa. Kaikkea ei voi joka paikkaan saada, se on selvää. Nopea raideyhteys Turusta Ouluun, Laitilan, Rauman, Porin ja Vaasan kautta on vain kaunis utopia, josta voi hiljaa haaveilla, mutta ääneen ei uskalla edes ehdottaa. 20 minuutille tulee vielä melkoinen hintalappu. Kun asiaa tarkastelee vähän Helsinkiä kauempaa alkaa koko 20 minuuttia vaikuttaa hyvin pieneltä ajalta. Sen verran kävelen vaunujen kanssa neuvolaan keskustan toiselle puolelle. Ei tulisi mieleenkään alkaa napisemaan moisista minuuteista.

Tiia Schrieber, Rauman Vihreät ry hallituksen jäsen