Miksi kasvissyönti aiheuttaa valtavaa raivoa monissa? Tämä on kysymys, jota olen useasti miettinyt, erityisesti näin tammikuun vegaanihaasteen aikaan. Eläinperäisen ravinnon haitat niin ihmisille kuin ympäristöllekin on todistettu erinäisissä tutkimuksissa jo ties kuinka moneen otteeseen, silti aihe kuumentaa tunteita puolin jos toisin; vegaanit syyttävät sekasyöjiä milloin mistäkin ja sekasyöjät puolustavat oikeuttaan pihviin lähes samalla intohimolla kuin tupakoija oikeuttaan savukkeisiin. Samalla kumpikin puoli kieltäytyy näkemästä toisen kantaa, eikä harmaan sävyjä taaskaan ole.

Mitä jos asiaa lähdettäisiin purkamaan positiivisen kautta ja miettimään mitä kaikkia ihania kasvistuotteita omalta lautaselta jo löytyy? Vegaanisen ruisleivän päälle vedellään tyytyväisenä kasvismargariinia, lohkoperunat paistuvat oliivi- tai rypsiöljyssä uunissa. Linssikeitto lämmittää mukavasti vatsaa kylmänä talvipäivänä ja kuumana kesäpäivänä raikas salaatti ja kylmä lasi valkoviiniä tai vissyä viilentävät ihanasti. Puuttuuko tästä jotain? Vai olisiko polku kohti kasvissyöntiä sittenkin kivetty positiivisilla ajatuksilla herkullisesta ruuasta, joka sisältää paitsi hyviä rasvoja, kuitua ja muita tärkeitä ravintoaineita, myös huikeasti vähemmän kaloreita kuin rasvainen liha. Ympäristötekijöistä nyt puhumattakaan.

Toinen uudelleen opettelun paikka on siinä, miten suomalainen koostaa kotona valmistettavan ruokansa. Ensin valitaan syödäänkö nautaa, possua, lammasta, kanaa, kalaa vai ehkä riistaa ja sitten sille valitaan sopivat lisukkeet. Entä jos edellä mainittujen rinnalle nostetaan proteiinin lähteiksi myös paljon edullisemmat ja terveellisemmät sienet, pavut, linssit ja herneet. Sekä toki sekasyöjienkin pöytiin tiensä löytäneet nyhtökaura ja härkis ja pitkään jo opiskelijabudjettiinkin mahtuneet soija- ja tofutuotteet

Näitä kysymyksiä sietää mielestäni myös vannoutuneen lihansyöjän pohtia ihan oikeasti. Jos tuntuu, että luopuminen on kovin raskasta, jollei jopa mahdotonta niin aina voi edes vähentää eläintuotteiden määrää ruokavaliossa. Esimerkiksi jokapäiväisen lihansyönnin sijaan pitää alkuun yksi kasvispäivä viikossa, sitten toinen ja lopulta päätyä pitämään vaikka vain yhden lihapäivän viikossa. Esimerkiksi viidellä herkullisella kasvisreseptillä pärjää jo pitkälle, eikä yhdenkään näistä tarvitse olla salaatti.

Ja loppuun vielä muutama intohimoinen vegaanivihaajan vakiokommentti kumottuna:
1. soijapapupeltojen tieltä hakataan sademetsää
-suurin osa tuontisoijasta menee eläinten rehuksi. Syömällä vähemmän eläinperäisiä ruoka-aineita, myös soijan tuotannon tarve vähenee.
2. Ihminen on luonnostaan sekasyöjä, eikä saa B12 vitamiinia muualta kuin lihasta
-tämä pitää paikkaansa. Tosin suuri osa sekasyöjistäkin ryydittää ruokavaliotaan monivitamiinilla, jossa on myös tätä kuuluisaa B12-vitamiinia.
3. Kasvisruoka on mautonta.
-Tiesitkö, että esimerkiksi intialaisessa keittiössä on perinteisesti valtavat valikoimat kasvisruokaa eikä ollenkaan sitä kaikkien rakastamaa nautaa? Ja intialaista keittiötä ei ainakaan voi mauttomaksi moittia.

Marianna Hanni
Rauman Vihreiden varapuheenjohtaja, kuntavaaliehdokas